Kipsityö

Kipsityön tekemiseen tarvitaan vettä, kipsinauhaa, elmukelmua, sakset ja sanomalehtiä pöydän suojaksi. Elmukelmu laitetaan käden suojaksi, jotta kipsi ei tartu ihoon. Sitten kastetaan kipsinauhat vesiastiaan ja laitetaan kipsinauhoja yksitellen työn päälle. Kun kipsiä on tarpeeksi, irrotetaan käsi ja elmukelmu ja jätetään kipsityö kuivumaan. Kun kipsityö on kuivanut, voi työn halutessaan maalata.

Animaatio

Animaatiota lähtisin ehkä työstämään lasten kanssa sarkakuvamaisesti. Eli kuva kuvalta ja sen jälkeen jokainen saisi riippuen oppilaiden ikäryhmästä suunnitella itsenäisesti omavalintaisesta materiaalista animaatiolla taustan ja henkilöhahmot. Jos kyseessä olisi alkuopetusikäiset, rajaisin materiaaleja johonkin tiettyyn. Aihe voisi kulkea esimerkiksi vuoden aikojen mukaan tai esillä olevien teemojen kautta. Esim. jos muilla tunneilla ollaan käsitelty liikennekasvatusta, animaation voisi hyvin linkittää tähän teemaan. Lisätä animaation niin sanottuun projektiin.

Alla olevasta linkistä pääsee omaan animaatiooni: 

https://www.dropbox.com/s/ob541n2tzdi02qb/teht%C3%A4v%C3%A4.mov?dl=0

Grafikkaa

Grafiikkaa voi tehdä monella tekniikalla. Itse kokeilin kohopainoa pehmeälle materiaalille, jossa hankaluutena oli materiaalin rikkoituminen. En saanut jäljestä niin selkeää ja terävää. Kokeilin myös syväpainoa kovemmalle materiaalille, johon oli helppo saada terävää ja selkeää jälkeä joko kynällä tai kaiverrustikulla. En kuitenkaan saanut väriä tarttumaan levyn pintaan tasaiseati, joten jäli paperillakaan ei ollut selkeä. 

Lasten kanssa tulee olla tarkka, että tekniikat varmasti toimivat, sillä jos työ ei onnistukaan materiaalisista syistä ja lapsi on tehnyt suuren työn teoksensa eteen, voi epäonnistuminen lannistaa ja vaikuttaa kuvataiteen motivaatioon. 

Grafiikkaa tarvitaan erilaisia värejä. Kannattaa tarkastaa, ettei värit ole liian juoksevia ja vetisiä.

Tarvitaan myös puhtaita kiiltävä pintaisia vanerilevyjä värien sekoittamista varten.

Ja painamiskone.

Erilaisia kaiverrusvälineitä. Perus lyijy-tai kuukärkikynäkin soveltuu työskenteöyyn.

Työskentelyn vaiheet: 

Piirretään haluttu kuva silkkipaperille ja sen läpi materiaalilaatalle.

Sitten valitaan haluttu väri ja levitetään se tasaisesti telaan.

Telan avulla siirretään väri materiaalilaatalle. 

Laatta siirretään halutun väriselle paperille.

Ja litistetään muutaman sekunnin ajan painokoneessa.

Työhön voidaan myös tehdä kehykset.

Värien kanssa voidaan leikitellä loputtomiin.

Ja käyttää erilaisia materiaaleja. Tässä käytetty aaltopahvia.

Kun töitä tehdään useampi eri väreiilä leikitellen, saadaan upeita kokonaisuuksia.

Ihmisen mittasuhteet

Mitä suurempi numero kynässä sitä pehmeempi jälki. 

- Grafiikkakynä, kestävä pitkäikäinen

-Puuhiili, musta jälki, puuhi säämiskällä

-Puristehiili, vielä tummempi, puristettu muotoon

-Ruskohiili, eri ruskean ja harmaan sävyjä

-Taululiitu, valkoinen väri

Akvarelli Ohtakarilta

Ohtakarilta olisi löytynyt useitakin kohteita, jotka olisin halunnut ikuistaa akvarelliksi. Valitsin kuitenkin työhöni merimaiseman. Meri vaikutti jotenkin niin salaperäiseltä ja mystiseltä. Tuntui kuin meren aaltoihin olisi piilotettu mystisiä salaisuuksia.

Tällainen tehtävä sopii mielestästäni kaikille ikäryhmille peruskoulussa, sillä kaikki voivat maalata omin taitojensa ja näkemystensä mukaan. Aina en välttämättä tarvitse lähteä kauaksikaan luontoon, vaan siirtyä vain ulos luokasta ja ottaa akvarelli työkalut mukaan ja vaikka maalata koulun pihapiiristä löytyviä asioita.

Motiivikuvat Ohtakarilta

Motiivikuvauksen kohteena ympyrä.

Värien sekoittelua

Pullovärien sekoittelu ja erilaisten värien yhdistelyä ja kokeilua.

Tällainen tehtävä olisi juuri sopiva peruskouluikäisille. Lasten tulisi saada testata paljon ja kokeilla. Aina ei välttämättä tarvitsisi olla sen suurempaa tavoitetta. Itse kokeilemalla oppii parhaiten. Jos opettaja näyttää taulelle mallisuorituksen, esimerkiksi piirtää kukkasen, todennäköisesti puolet oppilaistakin tekee kukkasen. Joten opettajan tulee tarkkaan harkita ja miettiä mallin näyttämistä. 

Grafiikkaa

Tietokone ohjelmalla (Gimp) muokattu omavalokuva, josta veitsellä leikattu tiettyjä kohtia pois. Lopuksi kuva aseteltu paperin päälle ja laitettu teipillä kiinni. Sitten töpötelty sienen avulla väri paperille. Täytyy muistaa, että väriä ei tule liikaa.

Lasten kanssa vastaavan työn voisin kuvitella onnistuvan helpommalla kuvalla, jossa ei olisi niin paljon yksityiskohtia. Mutta toki vaikeammat, tarkemmatkin työt onnistuisivat harjoittelun jälkeen. Terävien veitsien kanssa työskentelyyn tulisi antaa tarkat ohjeet, jotta vammoilta vältytään.

Visuaalinen analyysi - tehtävä museossa

Taide herättää minussa tunteita ja minulle on tärkeää, että se synnyttää edes jonkinlaisen tunteen. Mikäli teos nostattaa joko negatiivisen tai positiivisen reaktion tiedän, että se on koskettanut minua. Muutamia kertoja olen kohdannut taidetta, joka ei ole herättänyt minussa mitään. Tällöin mielestäni taiteilija ei ole saavuttanut taiteen perimmäistä ajatusta. 

Vierailin Pariisin Louvressa 23.2.2015 ja valitsin analysoitavaksi taideteokseksi La Vénus de Milon. Kyseessä on mahdollisesti kreikkalaista Afrodite jumalatarta kuvaava veistos. Tekijä on tuntematon. Veistos on löydetty huhtikuussa 1820 Kreikan Meloksen saarelta. 

Ensivaikutelma teoksesta oli hämmentävä, sillä juuri tämä veistos keräsi paljon katselijoita. Ymmärrykseni ei riittänyt käsittämään miksi juuri tämä teos oli muista niin vaikuttava. Samalla käytävällä oli useita raajattomia veistoksia. Oletan taitelijan olleen labiili persoona. Kaikesta huolimatta veistos kuitenkin tuo esille naisenkauneuden hyvin hienotunteisella otteella. Veistos nostattaa mieleeni, jonkinlaisen rauhan tunteen, vaikka muuten minun olikin vaikeaa käsittää sen suosiota. 

Taiteilija ei leiki väreillä, mutta hän keskittyy kuvaamaan yksityiskohtaisesti naisen kehon kaunista kaarta. Mielenkiintoista on huomata, että usein miespuolisten veistosten sukupuolielimet ovat esillä varsin selkeästi. Naisen kohdalla taas usein pyritään peittävyyteen ja siveellisyyteen. Uskon tähän vaikuttavan historian kulun. Tuona aikana miehellä oli suurempi valta verrattuna naiseen ja usein miehen sukupuolielimillä pyrittiin kuvaamaan miehen valtaa ja hallintaa. Naisen tehtävä oli olla siveellinen ja kunnioitava miehiä kohtaan. Usein naisveistoksissa kuitenkin esiintyy rinnat, jotka mielestäni taas kuvaavat elämän syntyä ja hedelmällisyyttä. Tämän tapaisten veistosten mimiikka on usein hyvin vähäistä, jonka luulen johtuvan ajan vaikutuksesta. Tuolloin tunteiden näyttäminen oli vähäisempää varsinkin naisten kohdalla. 

Kuvankäsittelyä Gimp-ohjelmalla

Kuvankontrastin ja kirkkauden säätämistä

Kuvamanipulaatiota, kuvan leikkausta ja liittämistä toiseen ympäristöön. Kuvaa pystyy myös muokkaamaan isommaksi ja pienemmäksi.

Flanööri 24.5.2015

Kuljen lapsuuden maisemissani  Piitu-koiran kanssa. Näen tutut maisemat, joissa olen kulkenut tuhansia ja tuhansia kertoja. Näen pellot, jotka odottavat vielä kylvämistä. Näen rannan, jossa uiskentelee joutsenia ja sorsia. Kuulen myös metsän pienten lintujen laulua. Lintujen laulusta kuulee, että kevät on saapunut. lintujen laulu kuulostaa iloiselta. 

Pellon yli näen lapsuuden kotini. Kotini hehkuu kaikkea vanhaa ja arvokasta, enkä tahdo menettää sitä koskaan. Tunnen kaipuuta ja haikeutta, kun ajattelen lapsuuttani. Lapsena kaikki oli niin helppoa ja yksinkertaista. 

Kun jatkan matkaan, näen tienvieressä voikukkia. Haistelen ja hieman myös maistelen niitä. 

Ne maistuvat tuoreelta, hieman makealta. Näen myös tien varressa pienen kuusen poikasen, joka on urheasti kasvattanut uusia versoja oksiensa päihin. Näen kuinka kevät on saapunut. Käsissäni on lapaset ja päätäni suojaa pipo, joten tunnen kuitenkin, että kesään on vielä aikaa.

Matkallani näen edessäni koivunhalkoja, jotka isäni on siististi kerännyt suuriksi pinoiksi. Koivu on vielä tuoretta, tunnistan sen tuoksusta, joka täyttää sieraimeni. Koivupinoista tulee mieleeni ahkeruus ja fyysinentyö. Mietin, että jokaisen ihmisen pitäisi kokea edes kerran elämässään, miltä tuntuu tehdä fyysistä työtä ja saada nähdä omin silmin työnsä tulos. 

Jatkan matkaani tuttua tietä. Tunnen kuinka haju muuttuu nenässäni. Nenääni tulee hieman pistävä homeen haju. Haju tulee mitä ilmeisemmin vanhoista heinistä, jotka ovat jääneet ilman hoitoa ja suojaa. Mietin, että mihin oma aikani oikein hupenee. Mietin, että haluaisin pystyä olemaan enemmän isäni apua. 

Kävellessäni hätkähdän pörriäistä, joka tulee lähellä korvaani huitaisen kädelläni säikäshtäneenä, mutten näe minkälainen pörriäinen yritti tehdä tuttavuutta piponi kanssa. Vaikka olen kasvanut maalla, ja kaikenlaiset eläväiset ovat minulle tuttuja, en ole ikinä sietänyt minkäänlaisia pörriäisiä. 

Kun pääsen syvemmälle metsätielle, korviini osuu veden kohina. Laineet osuvat rantaan yhä uudestaan ja uudestaan. Veden ääni on hyvin rauhoittava ja hyvin kotoisa. Siksi ehkä viihdynkin niin hyvi nykyisessä kotikaupungissani Savonlinnassa, joka on ympäröity kauniilla järvillä. 

Matkalla tapaan myös kimalaisen, joka säikähtää meitä ja lähtee suristen pakoon. Näen myös muurahaispesän, jossa pieni määrä muurahaisia on jo työn touhussa. Hekin kaipaisivat enemmän valoa ja lämpöä.

Matkani loppupuolella löydän tutusta paikasta ketunleipiä ja jään hetkeksi maistelemaan niitä. Ketunleivät maistuvat keväältä.

Näen myös vanhan, tutun polun, jota olen ratsastanut monia tuhansia kertoja yhdessä siskoni kanssa. Polku näyttää siltä, että sitä ei ole käytetty moneen vuoteen. Tulee hieman haikea olo. 

Omat lapsuuden ja nuoruuden kuvaamataidon muistot

Minulle avautui oivallinen tilaisuus katsella lapsuuden ja nuoruuden ajan joitakin kuvaamataidontöitäni, sillä olen viettämässä viikonloppua lapsuudenkodissa isäni luona Vilppulassa. Löysin vanhan piirongin kätköistä omia maalauksiani ja piirroksiani, joita oli mielenkiintoista tutkia ja katsella. 

Huomaan, että teosteni aiheisiin on liittynyt hyvin vahvasti luonto ja eläimet. Hevoset esiintyvät useissa töissäni ja hevosaiheisia töitä piirsin myös hyvin paljon kotona siskoni kanssa. En koskaan ollut mielestäni kovin taiteellinen tai luova, mutta pidin kuitenkin kuvaamataidon tunneista. Peruskoulun luokanopettajani ei koskaan antanut töistäni kritiikkiä tai negatiivistä palautetta. Hän antoi meille hyvin vapaat kädet toteuttaa kuvallisia näkemyksiämme. Tässä yksi esimerkki peruskoulun ala-asteen töistäni. Vesivärien ja vahaliitujen käyttö oli hyvin tavallista ala-asteella. Muistaakseni kokeilimme myös hiilellä piirtämistä. 

Yläaste aikaisia töitäni en jostain syystä löytänyt, enkä harmikseni muista oikeastaan yhtään mitään yläasteen kuvaamataidon tunneilta. En muista edes meidän yläasteen kuvaamataidonopettajan nimeä tai edes luokkatilaa. Tämä kertoo varmasti jotain siitä ikäkaudesta. Koulunkäynti ei ollut ensimmäisenä teinitytön mielessä vaan pojat ja ystävät.

Lukion kuvaamataidon töitäni piirongin laatikoista löytyi muutamia. Muistan, että kuvaamataidonopettajamme oli aika vaativa ja tarkka. Hän halusi, että yritämme enemmän ja annamme itsestämme enemmän. Minulle tuli tunneilla riittämättömyyden tunne, etten osaa tarpeeksi, enkä pysty. Muistan kuinka vertasin usein töitäni ystäväni töihin, joka oli hyvin luova ja taiteellinen. Nyttemmin hänellä on oma taidegalleria. 

Ihmistä en mielestäni osannut ikinä piirtää kovin hyvin. Tässä työssä olen kuitenkin onnistunut ihan hyvin. 

Tämän työnnimi on taivas repeää. Nyt kun katson työtä monen vuoden jälkeen, työ näyttää aika hillityltä. Teoksessa ei näy mitään tuskallista tai syvällistä. Yleisestikin teoksistaki näkyy mielestäni tasaisuus ja rauhallisuus. Jännitys, seikkailu tai väkivalta eivät olleet ikinä läsnä teoksissani.