Akvarelli Ohtakarilta

Ohtakarilta olisi löytynyt useitakin kohteita, jotka olisin halunnut ikuistaa akvarelliksi. Valitsin kuitenkin työhöni merimaiseman. Meri vaikutti jotenkin niin salaperäiseltä ja mystiseltä. Tuntui kuin meren aaltoihin olisi piilotettu mystisiä salaisuuksia.

Tällainen tehtävä sopii mielestästäni kaikille ikäryhmille peruskoulussa, sillä kaikki voivat maalata omin taitojensa ja näkemystensä mukaan. Aina en välttämättä tarvitse lähteä kauaksikaan luontoon, vaan siirtyä vain ulos luokasta ja ottaa akvarelli työkalut mukaan ja vaikka maalata koulun pihapiiristä löytyviä asioita.

Motiivikuvat Ohtakarilta

Motiivikuvauksen kohteena ympyrä.

Värien sekoittelua

Pullovärien sekoittelu ja erilaisten värien yhdistelyä ja kokeilua.

Tällainen tehtävä olisi juuri sopiva peruskouluikäisille. Lasten tulisi saada testata paljon ja kokeilla. Aina ei välttämättä tarvitsisi olla sen suurempaa tavoitetta. Itse kokeilemalla oppii parhaiten. Jos opettaja näyttää taulelle mallisuorituksen, esimerkiksi piirtää kukkasen, todennäköisesti puolet oppilaistakin tekee kukkasen. Joten opettajan tulee tarkkaan harkita ja miettiä mallin näyttämistä. 

Grafiikkaa

Tietokone ohjelmalla (Gimp) muokattu omavalokuva, josta veitsellä leikattu tiettyjä kohtia pois. Lopuksi kuva aseteltu paperin päälle ja laitettu teipillä kiinni. Sitten töpötelty sienen avulla väri paperille. Täytyy muistaa, että väriä ei tule liikaa.

Lasten kanssa vastaavan työn voisin kuvitella onnistuvan helpommalla kuvalla, jossa ei olisi niin paljon yksityiskohtia. Mutta toki vaikeammat, tarkemmatkin työt onnistuisivat harjoittelun jälkeen. Terävien veitsien kanssa työskentelyyn tulisi antaa tarkat ohjeet, jotta vammoilta vältytään.

Visuaalinen analyysi - tehtävä museossa

Taide herättää minussa tunteita ja minulle on tärkeää, että se synnyttää edes jonkinlaisen tunteen. Mikäli teos nostattaa joko negatiivisen tai positiivisen reaktion tiedän, että se on koskettanut minua. Muutamia kertoja olen kohdannut taidetta, joka ei ole herättänyt minussa mitään. Tällöin mielestäni taiteilija ei ole saavuttanut taiteen perimmäistä ajatusta. 

Vierailin Pariisin Louvressa 23.2.2015 ja valitsin analysoitavaksi taideteokseksi La Vénus de Milon. Kyseessä on mahdollisesti kreikkalaista Afrodite jumalatarta kuvaava veistos. Tekijä on tuntematon. Veistos on löydetty huhtikuussa 1820 Kreikan Meloksen saarelta. 

Ensivaikutelma teoksesta oli hämmentävä, sillä juuri tämä veistos keräsi paljon katselijoita. Ymmärrykseni ei riittänyt käsittämään miksi juuri tämä teos oli muista niin vaikuttava. Samalla käytävällä oli useita raajattomia veistoksia. Oletan taitelijan olleen labiili persoona. Kaikesta huolimatta veistos kuitenkin tuo esille naisenkauneuden hyvin hienotunteisella otteella. Veistos nostattaa mieleeni, jonkinlaisen rauhan tunteen, vaikka muuten minun olikin vaikeaa käsittää sen suosiota. 

Taiteilija ei leiki väreillä, mutta hän keskittyy kuvaamaan yksityiskohtaisesti naisen kehon kaunista kaarta. Mielenkiintoista on huomata, että usein miespuolisten veistosten sukupuolielimet ovat esillä varsin selkeästi. Naisen kohdalla taas usein pyritään peittävyyteen ja siveellisyyteen. Uskon tähän vaikuttavan historian kulun. Tuona aikana miehellä oli suurempi valta verrattuna naiseen ja usein miehen sukupuolielimillä pyrittiin kuvaamaan miehen valtaa ja hallintaa. Naisen tehtävä oli olla siveellinen ja kunnioitava miehiä kohtaan. Usein naisveistoksissa kuitenkin esiintyy rinnat, jotka mielestäni taas kuvaavat elämän syntyä ja hedelmällisyyttä. Tämän tapaisten veistosten mimiikka on usein hyvin vähäistä, jonka luulen johtuvan ajan vaikutuksesta. Tuolloin tunteiden näyttäminen oli vähäisempää varsinkin naisten kohdalla.